BAFTAa silmät ristissä

Eilen illalla tuijottelin silmät ristissä BAFTA-palkintojen jakoa puolille öihin ja olin ilahtunut nähdessäni voittajien joukossa nämä kaksi.

Carey Mulligan palkittiin BAFTA:lla naispääosastaan elokuvassa An Education sekä Colin Firth miespääosastaan elokuvassa A Single Man.

A Single Man on minulta vielä näkemättä, mutta ajattelin korjata tämän asian jo tällä viikolla, huomatessani, että leffa pyörii jo läheisessä leffateatterissa.

The Hurt Locker kahmi myös mukavan määrän pystejä (niitä taisi tulla leffalle yhteensä 6kpl), saaden BAFTA:n myös paras elokuva-kategoriassa.

Tunnelma senkun tiivistyy Oscareiden lähestyessä... ;-)

The Wolfman

Ihan lyhykäisesti käyn läpi The Wolfmania, sen suuremmin juonta paljastamatta... ;-)

Pitkään odottamani ja hiukan jännittämämänikin elokuva The Wolfman (2010) on nyt sitten katsottu. Leffa, josta en osannut oikein etukäteen sanoa, että onko jopa hiukan liiankin jännittävä katsottava meikäläiselle.

Vaan eipä ollut, onneksi. Leffa oli mukaansatempaava, jännittävä ja ajoittain juuri sopivasti piinava tarina, joka piti otteessaan ihan mukavasti.

Ihmissusi tuotiin nyt hiukan uusiutuneena 2000-luvun katsojan eteen ja toteutus oli mielestäni ihan onnistunut. Ja mikä voisikaan olla otollisempi tälle ihmissusitarinalle kuin englantilainen pikkukylä, jossa jurot englantilaismiehet polttelevat piippua, istuvat hämyisissä pubeissa ja naulaavat ikkunansa ja ovensa täyden kuun aikaan.

Tapahtumien keskipiste on kuitenkin kylän laitamilla oleva, linnamainen kartano ja sitä ympäröivät metsä- ja peltomaisemat. Juuri sellainen riipivä kartano kuin kaikissa kunnon vampyyri- tai monsteritarinoissa. Pimeä, kolkko, täynnä eläinten päitä, pitkiä porrastasanteita ja hämähäkin seittiä. Paikka, jonne tämä äiti ei astuisi pimeän tullen mistään hinnasta...

Visuaalisesti tykästyin leffaan tosi paljon, mutta itse juoni, njaa. Pieni juonenkäänne jos toinenkin oli hiukan ennalta-arvattavissa ja leffa jälkeen minä en ollutkaan aivan niin hurmioitunut kyseisestä leffakokemuksesta, kuin olin etukäteen kuvitellut.

Benicio Del Toro oli ihmissuden roolissaan vahva, Anthony Hopkinsin rooli oli varsin mielenkiintoinen ja Emily Blunt hurmasi minut jälleen kerran, mutta jäin silti kaipaamaan vielä jotakin enemmän. Ehkäpä tämä leffa vaatisi toisen katsomiskerran, jotta aukenisi kokonaan.

Niin ja ehkä tuolloin uskaltaisin pitää molemmat silmäni auki myös niissä piinaavimmissa kohtauksissa, sekin saattaisi osaltaan auttaa asiaa... ;-)

Erityisesti tässä elokuvassa minua ilahdutti kuitenkin hän (hämmästyin itsekin, sillä Del Toron takiahan minä tätä leffaa menin katsomaan, oikeastaan...). Elokuvan naispääosassa nähdään Emily Blunt, yksi uusimpia suosikkinäyttelijöitäni. Tämä nuori nainen on jäänyt mieleeni sensuellina, säkenöivänä ja muuntautumiskykyisenä näyttelijänä. Ja huomaan odottavani hänen jokaista uutta rooliaan suurella mielenkiinnolla.

Suosittelenkin katsottavaksi esimerkiksi elokuvan Sunshine Cleaning, joka oli elokuvista se ensimmäinen, jonka aikana huomasin tuumaavani, että hetkinen, kukas tämä nainen on?

Ihanan säkenöivä, uusi kasvo valkokankaalla, josta takuulla kuulemme vielä!

Niin ja itse The Wolfman, se saa minulta kokonaisuudessaan tähtösiä tämän verran:

*** (ja pieni plussa perään)

Percy Jackson - uusi Harry Potter?

Percy Jackson & the Olympians: The Lightning Thief saa ensi-iltansa täällä Yhdysvalloissa perjantaina 12.2. Suomen ensi-iltaa en vielä löytänyt IMDb:stä.

Percy Jackson on nuorelle yleisölle suunnattu, vauhdikas fantasia-elokuva, jonka ohjauksesta vastaa Chris Columbus, tuttu nimi kahden Potter-leffan, Harry Potter and the Philosopher's/Sorcerer's Stone ja Harry Potter and the Chamber of Secrets takaa.

Kysymys kuuluu, haetaanko elokuvassa jo uutta Harry Potter-tyylistä sankaria? Ja mahtaako leffalle tulla jatkoa?

No, ehkä... ;-) Joka tapauksessa erinomaisen hyvä ajoitus uuden sankarin syntymälle, ajatellen, että Harry Potter sarja alkaa olemaan elokuvienkin osalta finaalissa.

Olen nähnyt Percy Jackson-leffan trailereita nyt jo useaan otteeseen ja elokuva vaikuttaa ainakin trailereiden perusteella kohtuullisen kiinnostavalta. En kuitenkaan ole heti huomenna ryntäämässä tätä katsomaan, mutten ehkä sittenkään malta odottaa elokuvan DVD-version julkaisua, sillä arvelen, että leffa on visuaalisesti toimivampi valkokankaalla kuin kotitelevisiossa.

Ja niin, loppujen lopuksi olen kuiteskin vielä 38-vuoden iässäkin niin "lapsellinen" tapaus, että nautin nuorisolle (sekä lapsille) suunnatuista fantasia- ja seikkailuelokuvista (sekä myöskin animaatioista, mutta niistä lisää joku toinen kerta)... ;-) Ja olenhan aina ollut suuri LOTR-fani, mutta pidän myös Pottereista, vaikka Potter-leffat eivät ylläkään toteutukseltaan aivan kirjojen tasolle.

Leffan rooleissa nähdään nuoren tulokkaan, Logan Lermanin lisäksi mm. Pierce Brosnan, Uma Thurman, sekä omalla kohdallani pienimuotoisia rytmihäiriöitä aiheuttava komistus: Sean Bean.

Percy Jackson-leffan trailerin löydät täältä:

http://www.imdb.com/video/imdb/vi613221401/

An Education

Latinan kirja vai illallinen jazz-ravintolassa, ranskaa vai Ranskaan, koulutus vai avioliitto?

P.S. Pienimuotoinen spoilerivaroitus... ;-)

Siinäpä pohdittavaa 16-vuotiaalle Jennylle (Carey Mulligan), joka elää varsin tyypillisen oloista koulutytön elämää 1960-luvun Lontoossa.

Hän on eloisa ja lahjakas teinityttö, joka käy paikallista tyttökoulua, opiskelee ahkerasti latinaa, mielii isänsä taivuttelun johdosta Oxfordiin, taitaa ranskan salat ja tapailee tylsän oloista Graham-poikaa.

Kunnes tämä mies tulee kuvioihin ja saa Jennyn pään sekaisin. Tämä tyylikkään oloinen kaveri on nimeltään David Goldman (Peter Sarsgaard) ja hän on (kuten kuvasta näkyy) huomattavasti Jennyä iäkkäämpi.

Kaikki Jennyn edessä oleva pyöritys saa alkunsa viattomasta autokyydistä, johtaen hämyisistä jazz-baareista aina...

... Pariisin taivaan alle.

David tarjoaa Jennylle mahdollisuuden täysin toisenlaiseen, tapahtumarikkaaseen ja jännittävään elämään kilparadoilla, huutokaupoissa, konserteissa, jazz-baareissa, Oxfordissa, ja niin, jopa Pariisissa.

Ei enää Grahamia, ei latinan pänttäämistä, ranskaa tai edes koulua. Mitä koulutuksesta, jos sinulle avautuu mahdollisuus kaikkeen tähän?

Nuoren naisen elämä on käännekohdassa ja hän on pian suurien valintojen edessä. Mihin kaikki tämä lopulta johtaa, se voi yllättää katsojankin.

An Education (2009) on kivunnut vuoden 2010 Oscar-ehdokkaaksi kolmessa eri kategoriassa.

- paras elokuva
- paras naispääosa
- paras sovitettu käsikirjoitus

Elokuvan nuori tähti Carey Mulligan yllättää raikkaalla ja elämänmakuisella roolillaan. Hänessä yhdistyy nuoren tytön viattomuus ja avoin katse tulevaisuuteen, mutta hän tuo roolissaan myös erityisen hyvin esille sen, miten nuori naisen alku on vielä niin kovin elämän vietävissä tai kuinka 60-luvun Englannissa nuoren naisen on kohdattava lopullinen vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan.

Peter Sarsgaard voi sen sijaan herättää roolissaan myös negatiivisia tuntemuksia. Hän on tuo elokuvan iäkkäämpi mies, mies, joka viettelee nuoren koulutytön. Häpeilemättä ja julkisesti, vietellen siinä sivussa myös tyttöpahasen vanhemmat.

Elokuva on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä draama, joka saa pohtimaan nuoren ihmisen valintoja, haaveita ja päätöksentekokykyä hiukan lyhyemmän linssin läpi. An Education ei arastele tuoda esille myöskään sellaisia nuoren naisen elämään liittyviä seikkoja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan usein unohdetaan.

Aivan kuin me itse emme koskaan olisi olleet nuoria, etsineet itseämme, tehneet vääriä valintoja, poltelleet tupakkaa kahviloissa, lintsanneet tunneilta, tirskuneet tyttökavereiden huomattavasti iäkkäämmille poikakavereille (believe me, monella minunkin teinivuosien kaverillani oli eri vanhoja "poikaystäviä"), seikkailleet itsekin sun missä tietymättömillä teillä jne. jne.

Ehkä juuri nämä seikat tekevät elokuvasta myös käsikirjoitukseltaan Oscarin arvoisen, vaikkakin taas kerran nainen (tai nuori teinityttö) on lopulta se, joka kärsii.

Elokuva herätti minussa sekä viehätyksen että iljetyksen tunteita. Elokuvan nuori tähti Mulligan ihastutti minua. Hän oli roolissaan juuri niin kupliva, fiksu, toiveikas ja elämäniloa hersyvä sekä toisaalta sinisilmäinen tai päätöksissään ontuva kuin kuka tahansa 16-vuotias.

Mielestäni hän onkin perustellusti ansainnut Oscar-ehdokkuutensa suorituksellaan, vaikkakin samassa kategoriassa hänen kanssaan on kilpailemassa muutama HYVIN vahva näyttelijätär.

Sen sijaan minun oli ajoittain hi-ve-nen vaikea seurata elokuvan päähenkilöiden suhteen kehittymistä ja itse asiassa muutama kohtaus sai minut naurahtamaan kuivasti, ei niinkään ihastuksesta, vaan enemmänkin vihastuksesta. En vain henkilökohtaisesti tiedä juuri mitään sen kuvottavampaa näkyä kuin tämä: nuori tyttö on vähäpukeisena itseään huomattavasti vanhemman, riskinoloisen ja karvaisen miehen ahnaiden silmien edessä, kaikessa viattomuudessaan ja fyysisessäkin hauraudessaan.

Ja entäs sitten se banaani-kohtaus! Yöööök!

Mutta siis, kaikin puolin katselun arvoinen ja taas kerran hyvin mielenkiintoinen draamaelokuva, joka olisi ehkä sinunkin syytä katsoa ennen niitä Oscareita ;-)


****

Blockbusterin loppuunmyynti - ei hyvä!

Kaikki loppuunmyynnit ovat kohdallani vaarallisia, mutta entäs sitten, kun läheinen Blockbusterin vuokraamo lopettaa?

Arvatenkin tulen kotiin mukanani kasa DVD-levyja sekä näitä...


Siis kuka menee ostamaan Blockbusterin leffahyllyjen taustapahveja? No minä tietenkin! Näistähän siis saa vaikka mitä hienoa aikaiseksi. Leffatauluja (ajattele nyt, valkoiset paspikset ja mustat kehykset, yksittäinen leffa tai useampia, oi, tulee hienoja!) tässä nyt ensimmäisenä ajattelin näistä lähteä väsäämään.

Ja siitä tulikin mieleeni, että jos nämä herättävät kiinnostusta, voisin järkätä vaikka pienen arvonnan (voin luvata, ettei osallistujia ole montaa, sillä tämä blogi on niin uusi!), jossa voittaja saa valita vaikkapa 5-6 tällaista leffapahvia (koko 14cmx20,5cm) liittämästäni leffalistasta.

Olisikohan tässä ideaa?

Whip It elokuvan tähtiä

Paljastanpa sen, että olen vasta viime vuosina lämmennyt Drew Barrymorelle. Minä en muista mitenkään suuremmin innostuneeni mm. tällaisista elokuvista kuin The Weddins Singer, Ever After, Never Been kissed, 50 First Dates tai Charlie's Angels.

Muistan, kuinka olin joku vuosi taaksepäin kieltäytyä Fever Pitch-leffatreffeistä ystävättäreni kanssa, saatuani tietää, että leffan toisessa pääosaroolissa oli Drew Barrymore. Onneksi tuli lähdettyä, sillä Fever Pitch osoittautuikin tosi hauskaksi komediaksi ja huomasin pitäväni Barrymoren roolisuorituksesta.

Oikeastaan tuon elokuvan jälkeen Drew Barrymoren elokuvia onkin ollut ihan viihdyttävää katsella ja minusta hänellä on hyvät roolisuoritukset mm. elokuvissa Music and Lyrics, He's not that into You ja Grey Gardens, sekä viimeisimpänä elokuvassa Whip It.

Haluaisin nähdä myös elokuvat Confessions of a Dangerous Mind sekä Donnie Darko, joissa Barrymoren nimi myös vilahtaa, monen muun nimekkään rinnalla.

Mutta tässä siis elokuvan Whip It loistavimmat tähdet: Ellen Page, Drew Barrymore sekä Juliette Lewis. Katsokaa nyt tuota kolmikkoa! Mustaa, mustaa, mustaa sen olla pitää ja nuo Lewiksen sukkikset on aikas rajut, mutta entäs Barrymoren tiukkalinjainen puku, wauwi!

En tiedä kuvittelenko, mutta Drew näyttää nykyään tosi hehkeältä (toivottavasti ei kuitenkaan kirurgin veitsen ansiosta) ja tässä kuvassa hän halittelee Elleniä niin sisarellisesti ja lämmöllä. Näillä naisilla on taatusti ollut hauskaa tätä elokuvaa tehdessään.

Niinkuin varmasti myös tällä naisella. Minä pidin myös Juliette Lewiksen "bad ass"-roolista tässä elokuvassa ;-) Mutta pidän myös naisen siviili-tyylistä. Hän on rockahtava, minua vuotta nuorempi "lyyli", jolla on varmasti asennetta myös oikeassa elämässä.

Hän ei ole mikään kiiltokuvamainen Hollywood-tähti, vaan olen aina nähnyt hänet itsenäisenä, boheemina oman tiensä kulkijana.

Juliette on myös esiintynyt suomalaisyhtyeen Him videolla: Buried Alive by Love.

Kurkkaa video täältä: http://youtube.com/watch?v=QO2DUDKmaEk

Oscar-ehdokkaat 2010

Tänään paljastettiin vuoden 2010 Oscar-ehdokkaat.

Ehdokkaat kategorioittain luettavissa täältä: http://oscar.go.com/nominations/nominees

Paras elokuva-ehdokkaita on muuten ihan hirmuinen määrä, kurkkaapa! Joukossa myös yksi animaatio: UP!

Itse Oscarithan jaetaan 7.3.2010, joten vielä on reilusti aikaa veikkailla voittajia ;-)

Whip It

Whip It (2009) on monista elokuvarooleistaan tutuksi tulleen Drew Barrymoren esikoisohjaus, jossa hänellä itselläänkin on pieni sivurooli.

Elokuva kertoo mukaansatempaavalla ja tyttöenergiaa uhkuvalla tavalla teksasilaisessa Bodeenin pikkukaupungissa asuvasta nuoresta tytöstä, Bliss Cavenderista (Ellen Page), joka on kyllästynyt elämäänsä samoissa ympyröissä. Ellen on 17-vuotias nuori naisenalku, joka etsii vielä itseään ja paikkaansa tässä maailmassa.

Hänen äitinsä Brooke (Marcia Gay Harden) on entinen kauneuskilpailu-addikti, joka pyrkii saamaan tyttärensä samalle polulle. Bliss ei kuitenkaan ole täysin varma, ovatko hyväntekeväisyystilaisuudet tai kauneuskisat häntä varten.

Parhaan ystävänsä Pashin (Alia Shawkat) kanssa he lähtevät salaa Austiniin, jonne he menevät katsomaan naisten Roller Derby-liigan matsia.

Bliss ihastuu heti tähän aggressiiviseen ja vauhdikkaaseen lajiin, sillä seuraamuksella, että on kohta itsekin joukkueen riveissä. Kovettamalla itsensä ja valehtemalla ikänsä, tosin.

Blissistä tulee Babe Ruthless, joukkueen nopein luistelija. Aiemmin voitoista piittaamaton ja varsin aggressiivinen ryhmä-rämä muuttaa suuntaa ja kohta he jo taistelevat koko liigan mestaruudesta.

Harjoitusten ja kisojen välillä Bliss ihastuu, jää kiinni valehtelusta (useaankin otteeseen), riitaantuu perheensä kanssa, muuttaa väliaikaisesti joukkuekaverinsa luokse, tuntee olonsa rakkausrintamalla petetyksi ja käy läpi varsin tuttuja, teini-ikäisen elämään liittyviä vaiheita.

----------------------------------

Ellen Page ihastuttaa raikkaalla ja nasevalla roolillaan. Hän vaikuttaa aina niin sanavalmiilta ja kypsältä tyttöseltä, enkä voi olla ihailematta hänen työskentelyään valkokankaalla.

Mitähän tästä pian 23-vee täyttävästä tyttösestä vielä tulee?

Drew Barrymoren esikoisohjaukseksi elokuva on onnistunut kokonaisuus, joka todistaa, että hän on kykenevä työskentelemään myös kameran toisella puolella.

Minusta oli kuitenkin erityisen viihdyttävää katsella elokuvaa, jossa tytöt ovat koviksia, silmissä rajut meikit, iholla tatuointeja, mielessä pintaan kohoavia aggressioita ja veemäistäkin asennetta!
Leffa palautti mieleeni väläyksiä omasta nuoruudesta ja ajasta, kun piti mukamas kapinoida, kun etsimme vielä itseämme, karkailimme kotoa ja teimme kaikenlaisia kolttosia, me tytötkin!

Whip It on tyttöenergiaa uhkueassaan ja vauhtia unohtamatta kuitenkin myös kuvaus siitä, kuinka perhe on aina perhe. Kuinka vastoinkäymisistä huolimatta teini-ikäinenkin voi tulla toimeen vanhempiensa kanssa ja vielä edelleen tarvitsee heitä, vaikka se saattaakin tuossa iässä olla ajoittain vaikea myöntää.

Ja pitää nyt vielä mainita Teksasissa itsekin asuvana, että Bodeenin kaltaisia pikkukaupunkeja on yhä edelleen. Niissä elämä on kuin suoraan elokuvasta kauneuskisoineen, hyväntekeväisyystilaisuuksineen ja pienine bar-b-que jointteineen. Eivätkä elokuvan roller skate radatkaan ole kadonneet minnekään. Tyttären koulurepussakin on usein koulusta saatuja alennuskuponkeja läheiselle roller skate-radalle. Mutta järjestetäänkö täällä elokuvan roller skate derby liigan kaltaisia kisoja, siitä en ole satavarma.

Tämä elokuva voisi siis hyvinkin olla ote nykyteinin elämästä teksasilaisessa pikkukaupungissa. Jossa pellot avautuvat ympärillesi loputtomina ja joissa teinitytöt käyvät tienaamassa pikkurahaa paikallisissa ketju-ravintoloissa, karkailevat viikonloppuisin Austiniin, Houstoniin tai Dallasiin ja missä pojilla on heinänkorsi hampaiden välissä, ajavat rämillä 50-luvun autoilla tai pick-upeilla ja soittavat indie-rock bändissä, harjoitellen naapurin pojan autotallissa.

***